Tiistai 4.8.
Kuusankosken Retkeilijät tekivät tänä vuonna 3-päiväisen Länsirannikon kiertomatkan. Kaupunkikohteina olivat Pori, Rauma ja Hämeenlinna. Lähtö oli jo ennen aamuseitsemää. Ensimmäinen tauko pidettiin Kauppakeskus Tuulosessa, jossa tovin kahvion avautumista odoteltuamme joimme kahvit kera sämpylä/croissant.
Seuraavaksi suuntasimme Tyrväälle ja Pyhän Olavin kirkkolle, jossa opas jo meitä odotteli. Tyrvään Pyhän Olavin kirkko eli Tyrvään vanha kirkko on rakennettu 1500-luvun alussa. Kirkkoi paloi vuonna 1997, ja palossa tuhoutui 1600–1700-luvun arvokas interiööri kokonaan. Jälleenrakentaminen aloitettiin nopeasti palon jälkeen. Uusi kirkko rakennettiin talkootyönä, johon osallistui runsaasti ihmisiä lähitienoilta. Kirkko otettiin puuvalmiina käyttöön elokuussa 2003. Vuonna 2005 taiteilijat Kuutti Lavonen ja Osmo Rauhala alkoivat maalata kirkon sisälle taideteoksia, joiden kokonaismäärä niiden valmistuttua oli 101. Kirkon jälkeen menimme lounaalle, joka oli varattu etukäteen ravintolana toimivasta Tyrvään vanhasta pappilasta, jossa henkilökuntaa oli vähän ja tarjoilu todella hidasta.
Aikataulun pettämisen takia olimme täysin myöhästyä seuraavasta kohteestamme, eli Juseliuksen mausoleumista. Siellä teimme vain opastetun pikakierroksen, koska se oli sulkeutumassa 15 minuutin päästä. F.A. Jusélius rakennutti Sigrid-tyttärensä muistoksi hautakappelin Porin Käppärän hautausmaalle. Vuonna 1903 valmistuneen uusgoottilaisen rakennuksen suunnitteli arkkitehti Josef Stenbäck, ja se tunnetaan erityisesti Akseli Gallén-Kallelan seinämaalauksista. Tosin tulipalo tuhosi maalaukset v. 1931. Nykyisin nähtävät freskot on maalannut 1930-luvulla Jorma Gallén-Kallela isänsä luonnosten pohjalta. Kappelin lasimaalaukset suunnitteli 1930-luvulla Bruno Tuukkanen.
Mausoleumin jälkeen teimme kattavan kiertoajelun Porissa. Kirjurinluotoon emme valitettavasti päässeet, koska kiertävä tivoli tukki reitin sinne, mutta Yyterin rannat näimme sekä vehreän kaupungin tärkeimmät rakennukset.
Keskiviikko 5.8.
Aamiaisen jälkeen lähdimme tutustumaan Sammalahden muinaishauta-alueeseen oppaan johdolla. Alue on Unescon perintökohde. Kävelimme alueella noin 1,4 km pituisen reitin, jonka varrella muinaishaudat sijaitsivat. Opas esitteli meille erilaisia hautatyyppejä, joista vain osa on tutkittu.
Seuraavaksi suuntasimme Vanhan Rauman kortteleihin 1,5 tunnin opastetulle kierrokselle. Siellä oli toinen toistaan koristeellisempia vanhoja taloja, joissa vielä asuttiin. Tämäkin oli Unescon perintökohde. Näimme myös kaupungissa virtaavan joen, jota pitkin laivat ovat joskus purjehtineet kaupunkiin. Joen varrella oli paikoitellen jokeen johtavia portaita. Opas kertoi, että ne olivat vanhan Rauman ”palolaitos”, joka toimi periaatteella ”Ämmä ja ämpäri”. Miehet olivat merillä.
Lounaan söimme Villa Talbossa, joka on meren rannalla sijaitseva hieno pitsihuvila kauniine puutarhoineen. Lounas oli runsas ja herkullinen. Ehdimme kävellä vähän puutarhassakin.
Lounaan jälkeen jatkoimme Raumaan tutustumista. Kävimme Vanhan Rauman kahdessa museossa: Marela, joka oli varakkaan laivanvarustajaperheen koti sekä Kirsti, joka puolestaan oli 200 vuotta samalla suvulla pysynyt merimiesperheen koti ja sen kaunis pihapiiri. Talo esittelee elämää 1900-luvun alusta 1970-luvulle.
Torstai 6.8.
Aamiaisen jälkeen pakkasimme itsemme ja tavaramme bussiin ja suuntasimme kohti Laukon kartanoa. Siellä meitä opasti kartanon nykyinen omistaja Liisa Lagerstam. Ensimmäisen kerran Laukko on mainittu historiallisissa asiakirjoissa jo vuonna 1416. Kuuden vuosisadan kuluessa Laukon kylästä kasvoi tarujen ja legendojen Laukon kartano. Kartanolla on vuosisatojen aikana ollut monta omistajaa: Kurjet, Törngrenit, Standertskjöld-Nordenstamit, Haarlat ja viimeisenä Lagerstamit. Nykyisin Laukon kartanon eri rakennuksissa ja alueella järjestetään taidenäyttelyitä ja konsertteja. Entinen tallirakennus toimii ravintolana, jossa mekin kävimme nauttimassa maittavan lounaan. Ehdimmepä pistäytyä samassa rakennuksessa sijaitsevassa myymälässä.
Seuraava kohteemme oli Parolan panssarimuseo Hämeenlinnassa. Oppaanamme meillä oli siellä pitkäaikainen museonjohtaja Simo Hautala, joka jää vuoden 2026 lopussa eläkkeelle. Hän esitteli hauskasti ja armeijatyyliin selkeästi kuuluvalla äänellä museon panssarivaunuja vanhoista ennen sotia hankituista Renault-tehtaan ja Vickers-Amstrongin tehtaan Suomella käytössä olleista panssarivaunuista aina uudempaan Leopard-panssarivaunuun, joka muistaakseni oli hankittu Ukrainasta. Neuvostoliitto oli aikanaan rajoittanut esille laitettavien panssarivaunujen valikoimaa. Se osa matkalaisista, joita sotakoneet eivät kiinnostaneet, meni siksi aikaa Hämeenlinnan keskustaan aikaa viettämään. Kun joukko oli taas kasassa alkoi kotimatka. Ainoa pysähdys tehtiin Koskikartanossa, jossa jokainen otti, mitä tunsi tarvitsevansa.
Matka oli tiivistahtinen, vapaata aikaa ei juurikaan jäänyt, koska nähtävää oli paljon. Ruokaa oli tarjolla liiankin usein, mutta kotona voi sitten paastota. Kun nyt jälkikäteen kyselin matkalaisilta, kaikki tuntuvat olevan hyvin tyytyväisiä matkan antiin ja ennen kaikkea seurueen kesken vallinneeseen mukavaan ja rentoon tunnelmaan.
Kiitokset matkanjohtaja Miikalle, ”varajohtaja” Tuulalle ja koko seurueelle onnistuneesta matkasta!
Vastaa