Retkeilijöiden ensilumenleiri suuntautui vaihteeksi Levin ja Sirkan majojen palveluista nauttimaan. Leirille lähtö tapahtui Voikkaan linja-autoasemalta perjantaina klo 21.00 josta matka jatkui Kuusankosken ”kaupungintalon” kautta jatkuen 15 osallistujan kanssa Heinolan suuntaan, josta päästiin juuri avatulle uudella tieosuudelle kohti Jyväskylää, Arja Hyyrysen toivotellessa retkeläiset tervetulleiksi mukaan toivottaen samalla erittäin hyvää ja onnistunutta viikkoa kaikille osallistujille ja näin matkaa taitettiin Etelä- Suomen Linjaliikenteen bussissa, jota kuljetti perinteellisesti Iivosen Matti, ensimmäinen jaloittelutauko oli Hirvos- kankaan liikekeskuksessa, josta tauon jälkeen linjurin ruoriin astui nuori Toni Salmi.

Uneliaan yökaamoksen kääntyessä päiväkaamosta kohti, niin perille Sirkan majoille saavuttiin n12 tunnin matkustamisen jälkeen lauantaina klo 9.tietämissä josta alkoi ripeä majoittuminen majan suomiin tiloihin. Majoittumisen jälkeen ei, kun ottamaan tuntumaa Levin tykkilumen latuihin, jossa kierrettiin Pikkuporoa, Isoa poroa ja taisi jotkut vielä lisäksi käydä Kraavilla kääntymässä, joista parhaimmillaan kertyi kilometrejä lähes 15. päivän jatkuessa saunomisineen ja Arjan loihtiman maukkaan Nakki keiton parissa lisukkeineen, jotka tekikin hyvin kauppansa.

Hyvin nukutun yönjälkeen sunnuntai valkeni mittarin osoittaessa – 10 c pakkasta sään suosiessa leiriläisiä. Aamupuuron jälkeen suunnattiin linjuri Levin keskukseen, josta jalkauduttiin suksien päälle, Jotospäällikön Jaana Hyvösen häntäpään johdolla tavoitteeksi otettiin 6.5 km päässä oleva Merkkisenkaltio, jota paikkaa kutsutaan paikalla sijaitsevan lähteen perimän mukaan ”nuoruuden lähteeksi” emme kyllä uskaltaneet lipittää lähteen soljuvaa vettä peläten, mahdollista lähteen tuomaa vaikutusta.
Retkeläisille kävi myös retkelle valmistautumissa ”peruskömmähdys” Kosteen Petrin lähtiessä tunnetusti hyvänä hiihtäjänä edeltä käsin kohti Merkkisenkaltion laavua, tavoite oli, että Petri sytyttäisi nuotion valmiiksi, kun muut saapuisi paikalle, niin kuinka kävikään Petrillä ei ollut sytytys välineitä mukana ne oli vain unohtunut, asian nostaessa hyvin tunnelmaa leiriläisissä. Järvisen Pekalla oli sitten repussaan, niin tulitikut, kuin hyvät luomusytykkeet jotka oli Pekan vaimon kehittämät tämänlaatuisia tapauksiakin varten, näin saatiin viimein nuotion antamassa tunnelmassa levättyä ja Mäkelän Jorman repusta loihtimat makkarat käristettyä, sekä syötyä, näin tuli vietettyä hyvä kolmetuntinen, luonnosta, sekä hyvistä laduista nauttien.
Sunnuntai illan jatkuessa saunomisen ja päivällisen jälkeen Levin kirkossa vietetyssä ”kauneimmat joululaulut” yhteislaulutilaisuudessa, johon osallistui lähes kaikki leiriläiset.
Päivän päättyessä kahdeksalta nautittaviin ilta kahveihin.

Itsenäisyyspäivä aamun valjetessa mittari näytti n – 8 astetta ja muutama sentti oli yön aikana satanut lunta. Aamutoimien jälkeen suunnattiin hiihtoretki jälleen Merkkisenkaltion laavulle, ilmeisesti ”nuoruudenlähde” veti kuitenkin puoleensa. Hiihto veti myös joitakin, niin puoleensa, että sitä jatkettiin vielä Levin tykkiladuille. allekirjoittanut jatkoi myös vielä hiihtoaan saatuaan Järvisen Pekalta lainaksi pitävämmät, että luistavat sukset omien tilalle.
Päivässä oli aikaa, että hyvä mahdollisuus käydä myös ostoksilla ja siten keskittyä Suomen 93 itsenäisyyspäivän viettoon, sekä leiriläisten iltajuhlaan.
Leiriläisten Itsenäisyyspäivän vastaanotto klo 18.00 takka- ruokailu- ja oleskelutilassa oli kattauksineen häkellyttävän upea näky, jonka ”keittiöhenkilökunta” oli Kukkolan Ailan valvovan silmän alla rakentaneet se nosti todella tunnelman korkealle, sekä osanottajat, jotka olivat laittautuneet parhaimpiinsa. Kellon viimein lyödessä 18 Arja toivotti leiriläiset tervetulleiksi toivottaen samalla kaikille erittäin hyvää ja viihtyisää itsenäisyyspäivän iltaa.

Juhla tunnelmaa nostatti vielä tervehdyksen jälkeen Syrjäsen Raimon trumpetilla soittama Jean Sibeliuksen Finlandian tunnelma oli allekirjoittaneelle kyllä, niin herkkä tuoden kosteutta silmiin. Juhlan ruokakattaus oli myös, niin monipuolinen, sekä erittäin tasapainossa juhlapöydän kanssa. Siitä lämpimät kiitokset ja onnittelut Jaanalle, Arjalle ja Ailalle.
Illan jatkuessa erittäin vilkkaan seurustelun ja pienen ”kisailunkin” merkeissä, jonka järjesteli Mäkelän Eija ”kisassa” ei tuntunut olevan riemulla rajoja taisi siinä myös voittajakin selvitä.

Juhlan jälkeen usein joutuu kohtaamaan arjen ja niin meilläkin Tiistaina aamutoimien jälkeen startattiin yhdeksän maissa linjurilla kohti Äkäslompoloa mittarin osoittaessa – 11 c Erittäin hieno päivä ja hienot ladut hellitteli edelleen leiriläisiä todella reippaasti. Hiihtoretki Hotelli Saagan pihalta suuntautui Latva majan suuntaan, jota retkeläisten mieltymysten mukaan mentiin myötä tai vastapäivään. Retkellä tuli välietapissa juotua munkki kahvit majan nimi jäi kuitenkin laittamatta mieleen. Kilometrejä kertyä täältä ”Äkäksen” laduilta n 15 määrien vaihdellesa kunkin leiriläisen reitinvalinnoista ja tuntemuksista riippuen.
Sirkan majoille saavuttiin kello 15 paikkeilla, jossa sauna ja päivällinen odotti leiriläisiä. Erinomainen tapahtuma päivittäin on myös varusteiden kuivatus, jossa ilmenee monenmoista sovellutusta, sekä vuosien tuomaa luovuutta mukana.
Iltojen ajanviettoon kuului myös lähtemättömästi poikakerhon kokoontuminen, jonka toimintaa sävytti vilkas korttipeli ”viimeisen tikin” muodossa, illan vilahtaessa yöpuulle menoksi huomaamatta.

Keskiviikko valkeni erittäin hyvin nukutun yön jälkeen jo normaaliin n –10 c pakkasaamuun. Jaanan tutkailtua latuverkostoja näytti, että Sammun tuvalle oli ajettu latu ja niin otettiin suunnaksi kyseinen tupa johon oli matkaa n 8 km Tuvalla levähdettiin ottaen samalla pientä purtavaa. Tuvalta tehtäessä lähtöä takaisin päin allekirjoittanut oli aika töpinöissään, niin Arja tulee pihalle kysymään minulta seisoessani jo sukset jalassa, että puuttuuko minulta mitään, mietin hetken no puuttuuhan reppu jos Arja ei olisi hoksannut tuvan hämärästä reppuani, niin kuinka pitkälle olisin hiihdellyt huomatakseni repun puuttumisen voi vain arvailla.
Levin kylpylälle oli myös leiriläisten osalta käyttöä, kun osa naisjoukkueesta meni nauttimaan kylpylän suomista palveluista. Käytiin vielä tutustumassa valmisteilla olevaan jääveistos puistoon, jota tulee ympäröimään ”kiinanmuuri” pitäen sisällään Kiinan rakennus taidetta.. tulee olemaan vähintään komea kokonaisuus kaikkine valaistuksineen.
Päivän huipentuessa saunomisiin ja pöydänantimista nauttimiseen, sekä vielä, kahdeksan maissa nautittavaan iltapalaan, joka oli tarjolla leirin jokaisena iltana.

Torstai valkeni edelleen tasaiseen – 8 c pakkaseen luvaten erinomaista ulkoilusäätä. Linjurin startatessa 9.30 kohti Porokauppaa, jossa ostoksien jälkeen noustiin suksien päälle suuntana Oloksen hiihtokeskus, johon matkaa on n 11 km latujen houkutellessa todella huimaan menoon, joka kostautui allekirjoittaneelle todella huolestuttavalla tavalla osoittaen samalla, miten ei saisi ”toheltaa” vierailla seuduilla…”pyhkäsin” todella hyvää vauhtia ajatuksena, että Utusen Erkki ei saa minua varmaan kiinni, tulin viimein risteykseen missä viitat osoitti suunnat ja matkat, niin viitta osoitti Olokselle 8 km. osoittaen kuitenkin sinne suuntaan mistä tulin, siinä ensimmäiseksi tuli mieleen, että mihin olenkaan menossa. Uskoin viimein, että Olokselle on tavoite ei muuta kun takaisin, eikä siitä sittemmin tullut, kun 2 km lisä matka mutta ei Erkkikään saanut minua kiinni.
Opetus oli merkittävä älä aja risteyksien ohi tarkastamatta nuolien suuntia ota puhelin matkaan ja varaa myös kolikoita matkaan, syytä olisi myös olla ne tulitikut ja vähintään puukko matkassa erikoisesti, jos taitat matkaa yksin.

Perjantai 10.12.-10 viimeinen leiripäivä valkeni –21 asteen pakkaseen, joka asetti ajatukset, niin että lähteäkö hiihtämään vai mennäkö nauttimaan kylpylän suomista palveluista, vai jäädäkö majapaikkaan. Näitä kaikkia mahdollisuuksia käytettiin hyvin tasapäisesti, isoin osa meni kylpylään, nais kvartetti meni keilaamaan, Iivosen Matin joukkue käytti kylpylän saunapalveluja käyden päivän aikana neljässä eri saunassa. Majapaikkaan jäi myös duo, joka ei nenäänsä ulos pistänyt, muistellen ”makoillessaan” mennyttä nuoruutta, samalla haaveillen suopeasta tulevaisuudesta. Arjalle oma lukunsa pyyhkäistessään hiihtäen Levin kierroksen n 18 km muut hiihtämään menneet tyytyivät vähempiin km määriin.
Ilta piti sisällään normaalit toimet saunomisineen ja ruokailuineen, höystettynä matkakassien pakkauksilla luoden näin omaa kotiinlähdön tunnelmaa.
Poikakerho toki kokoontui edelleen ja hyvin aktiivisesti ”viimeiselle tikille”

Lauantai aamuna Aamupuuron jälkeen retkipakaasit suksineen ripeästi autoon ja auton nokka Iivosen Matin ajamana kohti Rovaniemen Joulumaata, josta tutustumisen ja pienten ostosten myötä Linjuriin, jonka ohjaimiin kävi vuorostaan Salmin Toni. Ruokailu tauko pidettiin Iin sellillä. Seuraavaksi Hirvaskankaan ABC pidettiin virkistystauko jonka jälkeen matka jatkui kohti Kuusankoskea johon saavuttiin n kello 23 tietämillä.

Ensilumenleirille valmistautumiseen…
Liittyi myös, niin leirin valmistelijoiden, kuten Etelä- Suomen linjaliikenteen (Savonlinja) kuljettajan osalta leiri enteili sukupolvenvaihdosta, josta leiriläiset saivat olla ns. ensi-illassa.
Lähes 30 vuosikymmenen aikana on Tauno Hellsten valmistellut ja vetänyt KSNKn Retkeilijöiden, niin pohjoiseen Suomeen, Viroon (pyöräretket) sekä eri puolille ulkomaita suuntautuneita matkoja. Taunon alkaessa hyvin vakavasti puhumaan toiveinaan, että retkille tulisi saada uutta verta valmistelemaan ja vetämään näitä Retkeilijöiden tekemiä retkiä / matkoja.
Jokainen voi aavistaa, että saappaat mitkä Tauno on jälkeensä jättämässä on kohtalaisen suuret. Tähän Ensilumen leirille saatiinkin lupautumaan ja valmistelemaan kaksi jo monissa liemissä keitetyt ”nuoret” naiset Arja Hyyrynen ja Jaana Hyvönen, jotka astuivat näihin Taunon jättämiin saappaisiin, nyt Ensilumenleirillä vietetyn viikon jälkeen voi leiriläisten yhteisellä hyväksymisellä todeta, että saappaisiin johon vetäjät astuivat olivat toki suuret mutta ne ei ollut liian suuret tai jalassa pahasti väljät vaan olivat sopivat, jotta niihin sopii hyvin vielä lämpimät syylingit, jotka ajan kuluessa muokkautuu helposti hyvin jalkaan sopiviksi. Tässä yhteydessä voi tuoda leiriläisten lämpimät kiitokset Jotospäällikkö Jaanalle ja Ravintoterapeutti Ajalle hyvästä viikosta Levin maisemissa. Hienon talvisen sään tuodessa vielä lisä mausteen viikolle.
Retkeilijöitä on kuljettanut viime vuosikymmenet Kossilan liikenteen, Savonlinjan liikenne joka omistajien vaihdoksen kautta on nyt Etelä- Suomen linjaliikenne. Yhteistä näille on, että autoa on ajanut lähestulkoon aina ja ansiokkaasti Matti Iivonen ja voi sanoa, että turva on ollut kelkassa ja palvelu on toiminut hyvissä rajoissa. Nyt matkassa oli uutta kuljettaja sukupolvea, Matin pyrkiessä kuljettajasta vähitellen matkustajan puolelle. Hirvaskankaalla auton rattiin istui nuori Toni Salmi allekirjoittaneena ajattelin, että mitenkähän tässä käy, kun en ollut kuullutkaan kyseisestä kuskista, sillä tunnen lähes kaikki jo Kossilankin aikaiset kuljettajat. Mutta kyllä tämän leiri viikon aikana Toni kasvoi todella miehen mittoihin kuljettajana, sekä ihmisenä, että Matti saa olla ylpeä, jos Toni vaan haluaa jatkaa ja pukea Matin jälkeen jättämät ajohanskat käsiinsä. Kuljettamaan Retkeilijöitä heidän tarvitsemilleen retkille.
Retkeilijät haluaa kiittää erittäin lämpimästi Mattia ja Matin vaimoa Ailaa niistä kymmenistä retkistä, joissa Matti on hoitanut kuljettajan tehtävät todella mallikkaasti Ailan ollessa tukena raskaillakin ajomatkoilla me Retkeilijät toivommekin että matkat Matin ja Ailan osalta jatkuisi jos ei kuskina, niin muuten reissussa mukana ollen. Toni Salmille kiitos meiltä kaikilta ja toivomme myös hyviä tulevia retkiä Retkeilijöiden mukana.

Retkeläisten tunteita tulkiten
Timo Mikkonen