Matkakertomus ja kuvat:

Retki Kotkaniemeen ja Lappeenrantaan

Työväen Retkeilyliitto palkitsi liittokokouksessaan Kuusankosken Retkeilijöiden pitkäaikaisen puheenjohtajan ja keulahahmon, Tauno Hellsténin Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun ansioristillä. Ansioristin myöntää opetus- ja kulttuuriministeriö ansiokkaasta ja pitkäaikaisesta työstä liikuntakulttuurin ja urheilun hyväksi.

Vuotuiset siivoustalkoot järjestettiin 21.5., ja ne olivat tänäkin vuonna osa Kouvolan kaupungin omaa Siisti Siti –kampanjaa. Tarmokkaita talkoolaisia oli kaikkiaan 11 henkeä, ja heidät varustettiin Hannun hankkimilla välineillä. Siivouksen kohteina olivat Kiltatie ja Sepäntie, jotka oli jo ennalta todettu uskomattoman roskaisiksi.

Välineiden jako

Sää suosi talkoita ehkä liiallakin lämmöllä: hiki virtasi ja kampaukset latistuivat, mutta se ei meitä haitannut, vaan askelsimme uutterasti pitkin tienvieruksia ja ojanpohjia roskien perässä. Tuloksena olikin peräkärryllinen muovisäkkeihin kerättyä sekalaista roskaa ja ainakin muovikassillinen metallijätettä sekä yksi taulutelevision ”raato” (Leca-soran montuilta noudettu).

Roskasaalis

Talkoiden päätteeksi nautimme Nesteen kahviossa pullakahvit tyytyväisinä osallistumisestamme äiti maan pelastamiseen muovilta ja muilta jätteiltä edes pieneltä osin.

Kahvilla

Sunnuntaina su 17.2. klo 13-15 Kuusankosken Retkeilijät järjestivät Hiihtomaalla
perinteisen koko perheen pulkkapäivän. Tarjolla oli pulkalla laskemisen lisäksi
nokipannukahvia ja nuotiomakkaraa.

Kuvat: Hannu Vest

Tammikuun viimeisenä päivänä Kuusankosken Retkeilijät kokoontuivat viettämään Matkailu- ja retkeilyiltaa sekä kuulemaan yhdistyksen tulevasta toiminnasta ja katselemaan kuvia/videota menneistä tapahtumista. Ilmeisesti huono sää karsi osallistujien määrää, mutta ei kuitenkaan haitannut iloista tunnelmaa paikalle saapuneiden joukossa.

Koska vuosi 2019 on Retkeilijöiden 40-vuotisjuhlavuosi, puheenjohtaja Simo Korpela esitteli kokoamansa historiikin pohjalta tietoja yhdistyksen alkuajoilta. Tauno Hellstén kertoi suunnitteilla olevasta 40-vuotisjuhlasta, jonka päivämäärä ja muoto ovat vielä avoinna. Hannu Vest esitti menneistä tapahtumista laatimansa kuvakoosteen, joka painottui kuluneeseen toimintavuoteen.  Mietimme yhdessä, missä mikin kuva oli otettu. Hannu esitteli lisäksi toukokuussa järjestettävän Luumäki/Kotkaniemi-Lappeenranta-retken ohjelman ja Meeri Aaltonen puolestaan kertoi syyskuun lopussa tehtävästä matkasta Puolan Gdanskiin.

Tuote-esittelyn hoiti tänäkin vuonna Riku Jokinen Urheilu Jokiselta. Tällä kertaa hän esitteli suosittujen suksimallien, sauvojen, hiihtokenkien ja voiteiden lisäksi myös hiihdossa ja lenkkeilyssä tarvittavaan kerrospukeutumiseen soveltuvia vaatteita sekä antoi neuvoja ja ohjeita niitä tarvitseville.  Sitten Tuulikin ja Marjatan tarjoamat kahvit ja pullat jo maistuivatkin.

Kahvittelun jälkeen Sirkku-Maria Tommola esitti viime kesänä Leigon-konserttimatkalla kuvaamansa videon kertoen samalla paikoista, joita videossa näkyi. Matkaan osallistuneille palautui  varmasti mieleen mukavia muistoja.

Lopuksi pidettiin taas arpajaiset, joiden jälkeen lähdettiin iloisin mielin kotia ja toimintavuotta 2019 kohti.

Kiitos kaikille osallistujille ja tapahtumissa tavataan!

Tervetuliaispuhe

Kuvakooste menneistä

Urheilu Jokisen esittelypöytä

Kahvittelua

Kahvittellua

Leigon-konserttimatkan video

Ulkona puhalsi kylmä viima, mutta sisällä seurakuntatalossa vallitsi lämmin, jouluinen tunnelma, kun Kuusankosken Retkeilijät kokoontuivat viettämään pikkujoulua. Juhlaan tultiin tapaamaan tuttuja, nauttimaan ohjelmasta, tarjoilusta ja leppoisasta tunnelmasta. Aivan aluksi nautittiin tietenkin jouluglögit, jotta lämmittiin.

Ohjelma alkoi Maurin hanurilla soittamalla marssilla, jonka jälkeen Tauno toivotti puheessaan osanottajat lämpimästi tervetulleiksi. Sitten seurasi ensimmäinen ohjelmanumero. Lahjakas nuori jonglööri-taikuri Matias jongleerasi palloilla, keiloilla, veitsillä, sorkkaraudoilla ja kirveillä. Yleisö katseli hiiren hiljaisena hänen taitavaa esitystään, etenkin veitsien ja kirveiden kanssa, mutta myös pallojen ja keilojen kanssa. Matiaksen taikatemput olivat viihdyttäviä, ja viimeistä varten hän pyysi yleisön joukosta huumorintajuisen avustajan, johon tehtävään joutui Arja. Arja sai ylleen taikurin apulaisen hatun, nenän ja pikkuruisen hamosen. Yhdessä taikuri ja apulainen sitten hauskuttivat yleisöä taikatempuilla, putoilevalla nenällä ja kiristävällä hameella. Erityisesti taikatemppu tyhjän kirjan ja postimerkkien kanssa ja askarruttamaan mieltä – oli se niin maaginen.

Tässä vaiheessa yleisöä alkoi jo hiukoa, ja emännät kantoivat riisipuuron pöytään. Puuro oli samettisen pehmeää ja maukasta, ja sitä riitti santsattavaksikin. Suurkiitos Tuulikille, Helenalle ja Marjatalle. Puuron jälkeen ohjelmassa oli vielä Sirpan ja toisen Tuulikin pitämä ”muistijumppa” laulujen nimistä. Kaikki tiedettiin paitsi sitä, Missä muruseni on. Se taisi olla Sirpan paperipussin pohjalla. Taikurin ex-apulainen Arja järjesti vielä leikkimielisen kilpailun kahdelle viisihenkiselle joukkueelle, ja sitten olikin Maurin säestämän piirileikin ja laulun vuoro. Tontut jakoivat pikkujoululahjat, ja torttukahvit nautittiin päälle. Illan lopuksi oli vuorossa tärkeä ohjelmanumero: arpajaiset. Arvonnan suorittivat hauskasti Päivi ja Alina vuosien tuomalla rutiinilla. Arpajaisten jälkeen osanottajat alkoivat vähitellen poistua tahoilleen, mutta eteisessä vielä muisteltiin ja muistutettiin, että seuraava tapaaminen on helmikuussa, Matkailu- ja retkeilyillassa.

Kiitos järjestäjille ja kaikille osallistujille!

Teksti ja kuvat Helena Arola

Tarjoilun valmistelua

Taas tavattiin

Jutustelua

Glögiä nauttimassa

Glögiä nauttimassa

Glögiä nauttimassa

Punainen on joulun väri

Hanuristi Mauri

Taunon tervetuliaispuhe

Taikuri Matias ja keilat

Veitset

Taikuri ja Arja-apulainen

Puuroa tarjolla

Eivätpä arvanneet, missä muruseni on.

Joukkuekilpailu

Joukkuekilpailu

Tonttuleikki

Lahjat on jaettu

Hienoja lahjoja!

Arpajaiset

Arvotaan seuraava voittaja

Lauantaina 6.10.2018 teimme linturetken Iittiin,
Mukulanlahden lintutornille kauniin syysruskan vallitessa.

Lämmin ja aurinkoinen sää suosi syksyn marja- ja sieniretkeä, jonka Marjatta Toikander oli meille suunnitellut.
Retki tehtiin Uimilaan, jossa saimme ihailla alueen  kaunista ja monimuotoista metsäluontoa. Löysimme myös
koreihimme täytettä, joten retki ei ollut turha. Vatsankin saimme täyteetn, sillä Marjatta ja Tuulikki loihtivat
tarjottavaa pöytään, mistä kiitos heille.

Perjantaina iloinen joukkomme lähti varhain aamulla kohti Helsinkiä ja satamaa hovikuljettajamme Tomin ajamina. Perillä Tallinnassa teimme lyhyen ostostauon Sikupillin Prismassa ja suuntasimme kohti Tarttoa. Pysähdyimme kuitenkin matkan puolivälissä lounaalle vanhaan kartanoon, jonka lounas olikin maistuva. Raparperinektari, jota nautimme ruokajuomana veden ohella, jäi erityisesti mieleeni. Nopean ruokailun jälkeen jatkoimme taas kohti Tarttoa.

Tartossa ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Viron kansallismuseo (Eesti rahva museeum), joka on toiminut nykyisessä, arkkitehtuuriltaan ainutlaatuisessa rakennuksessa vuodesta 2016. Museo ei ole aivan perinteinen museo, vaan ensimmäinen pysyvä näyttely eteni aikakausittain nykyajasta, neuvostoajan kautta aina rauta- ja kivikauteen asti. Toinen museon pysyvä näyttely esittelee suomalais-ugrilaisten kansojen, esimerkiksi vepsäläisten, liiviläisten ja marien kieliä ja kulttuureja. Kahden tunnin opastetun kierroksen aikana saimme yleiskatsauksen museon näyttelyistä.

Matkalla majoittumaan Waide-motelliin katselimme hieman Tarton kaupunkinäkymiä, ja oppaanamme toimi Anne-Reet, joka on tuttu aiemmin Leigossa käyneille.

Lauantaina lähdimme heti yhdeksältä Tarttoon, jossa tutustuimme luonnontieteelliseen puutarhaan. Aloitimme huumaavan tuoksuisesta ruusutarhasta, jonka lukuisat ruusulajit kukkivat parhaillaan. Löysipä joku sieltä nimikkoruusunsakin. Puutarhan kasvit oli sijoiteltu penkkeihinsä kasvuympäristönsä mukaan (esim. suokasvit, aavikkokasvit jne.). Saimme tutustua siellä moniin uusiin ja ennen näkemättömiin kasveihin ja ihailla runsasta kukintaa.

Seuraavaksi menimme viini- ja ruokamessuille, ja halukkaat saattoivat sitä ennen käydä Anne-Reetin johtamina pienellä kaupunkikierroksella kävellen. Ruokamessujen kojuissa oli maisteltavina ja mukaan ostettavina monenlaisia paikallistuotteita ja –herkkuja. Herkuttelu jäi kuitenkin vähemmälle, koska piti jättää tilaa seuraavana ohjelmassa olevalle lounaalle.

Lounaan jälkeen kiirehdimmekin kaupan kautta valmistautumaan konsertti-iltaan, joita on järjestetty jo 21 vuotta Leigon järvillä. Ensimmäinen konsertti alkoi klo 18, seuraava klo 20 ja viimeinen klo 22. Musiikki vaihteli jazzista ja elokuvasävelmistä ooppera-aarioihin ja sinfoniaan. Välillä oli kaksi taukoa, joilla voi nauttia omia eväitä tai käydä ostamasta alueen ruoka- ja juomakojuista vatsantäytettä. Illan pimettyä saimme ihailla upeaa tuli- ja valoesitystä järvellä ja viereisellä rinteellä. Oli kertakaikkisen upeaa istua lämpimässä ja pimeässä kesäyössä katselemassa tulien muodostamia kuvioita, pylväitä ja järvellä tuikkivia valoja.

 Sunnuntaina vierailimme Anne-Reetin kotipuutarhassa ja kotona. Täytyy ihmetellä, kuinka yksi ihminen saa aikaan sellaisen puutarhan kukkineen, puineen ja marjapensaineen sekä vielä kasvimaankin. Viimeiseksi Anne-Reet vei meidän Vapramäen luontotalolle, jossa hän kertoi sen toiminnasta ja esitteli taloa. Kun olimme hyvästelleet Anne-Reetin, suuntasimme Tallinnaan ja kotia kohti. Tallinnassa meillä oli odotettu ostostauko, ja niin saimme hankittua kotiväelle tuliaisia.

Kotimatka sujuikin sitten mukavasti ja ongelmitta. Hieman oli haikea mieli, kun hyvästelimme kuljettajamme, joka on lähdössä toisen alan koulutukseen. Tomi lupasi kuitenkin olla kokonaan jättämättä meitä ja osallistua Retkeilijöiden toimintaan mahdollisuuksiensa mukaan.

Näin ensikertalaiselle matka oli elämys, josta kiitos kuuluu Taunolle, joka järjesti meille näin onnistuneen matkan sekä myös kaikille mukaville matkatovereille,  joiden kanssa oli hauska matkustaa.

Helena A.