Syyskuun kotiseutukävelyn teimme Virtakiveen. Jätimme autot Virtakiven saunalle ja patikoimme aluksi vierassataman grillipaikalle, jossa paistoimme makkarat ja söimme eväitämme. Keräsimme siis energiaa ennen kävelyä Hirvelän kotisatamaan ja takaisin. Grillipaikalta ihailimme, ja jotkut kuvasivatkin, alueella asustelevaa harmaahaikaraa. Se lienee ollut yksilö, jolle on annettu nimeksi Urho. Urho oli urhokas eikä lähtenyt pakoon, vaan poseerasi kuvaajille, mutta sen kumppania ei näkynyt eikä kuulunut. Monet meistä kävivät katsomassa Pakanavuoren kylkeen tehtyjä kalliomaalauksia ja reippaimmat kiipesivät peräti Pakanvuoren laelle maisemia ihailemaan.

Virtakivesta jatkoimme joen rantaa seurailevaa tietä Hirvelän kotisatamaan. Se oli hiljainen, sillä meidän lisäksemme siellä oli vain jokunen pelastuslaitoksen sukeltaja harjoittelemassa. Veneet odottivat hiljaisina laitureissa talvisäilöön siirtoa. Sää oli suotuisa (ei satanut), maisemat kauniita ja seura mukavaa. Kaikki oli siis kohdallaan. Onneksi meillä on kaunis Kymijokemme!

 

Tiistaina 12.6. vietimme lämpimässä säässä kesäkauden avajaisia Sompasella. Kaunis ilma oli houkutellut mukaan reilut kolmekymmentä osallistujaa.

Musiikista illan aikana huolehti Jaakko Joutjärvi haitarilla. Aloituslaulussa olivat mukana hänen lisäkseen Ritva Joutjärvi ja Tuula Rikala Kauniisti kaikui soitto ja laulu aurinkoiselle järvelle. Puheenjohtaja Simo Korpelainen toivotti kaikki tervetulleiksi ja antoi sitten puheenvuoron Juha Pesoselle, joka piti varsinaisen kesänavajaispuheen. Yksi puheen keskeinen ajatus oli, että ihmisillä on mahdollisuus kehittää parempaan suuntaan suhdettaan Luojaan, luontoon ja sen monimuotoisuuteen. Tärkeitä aiheita tällä hetkellä.

Tarjoiluista huolehtivat Tuulikki Siven Marja-Terttu Virtasen avustamana ja Helena Kattelus. He tarjoilivat Tuulikin vankalla kokemuksella paistamia herkullisia lettuja ja hilloa. Helena puolestaan oli grillannut meille rapeakuorisia makkaroita ja keittänyt kahvit. Kokemuksesta tiedettiin, että nämä retkeilijöiden ”perinneherkut” maistuivat kaikille.

Arpajaisissa oli tavan mukaan runsaasti erilaisia voittoja, ja ne oli aseteltu peräkärryyn tutkittaviksi etukäteen. Koska voiton sai valita itse, sai varmasti itselleen tarpeellista tai ainakin ”tarpeellista” tavaraa.

Viimeisenä ohjelmassa oli Katteluksen Helenan laatima luontoaiheinen tunnistuskilpailu lyhyen polun varrelle ripustetuista kuvista. Kylläpä oli osannutkin valita vaikeat kysymykset: kukaan ei saanut täyttä 10 pistettä ja nollan pisteen tuloskin löytyi. Kisan voittaja Taisto Kinnunen onnistui keräämään peräti 4/10 pistettä, 3/10 pisteeseen päässeitä oli useampia, joten heidän kesken arvottiin kaksi kahvipakettia.

Ilta oli mitä onnistunein. Sää oli lämmin ja aurinkoinen, ihmiset hyväntuulisia ja iloisia. Kyllä oli mukava taas tavata muita retkeilijöitä pitkästä aikaa ja vaihtaa sana jos toinenkin. Kiitos kaikille osallistumisesta!

Kuvat ja teksti Helena Arola

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Arpajaispalkintoja tarkastelemassa

Siisti City 2023

Tänään oli ohjelmassa taas osallistuminen perinteiseen Kouvolan Siisti City –tapahtumaan, joka on tänä vuonna osa YLE:n Miljoona roskapussia –keräystä. Meidän onneksemme sade lakkasi sopivasti, joten pääsimme aloittamaan roskien keruun kuivina Helsingintie-Kiltatie-ratapenkan pyörätie –alueella melkein parinkymmenen kerääjän voimin. Sovitulla aloituspaikalla Hannu jakoi meille jätepussit/-säkit ja keräyspihdit sekä osoitti pareille keräyskohteet.

Roskia oli taas laidasta laitaan, mutta viime vuoden ”hittituotetta” eli hengityssuojaimia ei löytynyt kovinkaan monta. Yleisimmin poimimme maasta erilaisten makeisten kääreitä, tupakka-askeja, pahvisia ja muovisia mukeja, pikaruokarasioita sekä muovipulloja. Näiden lisäksi löytyi isompaakin tavaraa kuten kokonainen auton pakoputki, muovikanistereita ja muoviämpäri. Löytyi myös aivan käyttökelpoiset rullamitta ja iso peili, jossa oli lintukuvioita. Ihmettelimme, miten pakoputken tai ison peilin voi hukata huomaamattaan, mutta emme keksineet vastausta.

Lopuksi menimme juomaan talkookahvit Kiltatien Nesteelle. Samalla muistimme Kuuret 55+:n puheenjohtajaa Miikka Rikalaa hänen tulevan merkkipäivänsä johdosta. Varapuheenjohtaja Pirjo Mattila piti puheen ja Hannu Vest ojensi lahjan. Miikka totesi tämän tulleen pyytämättä ja puskista, joten hän ei ollut osannut valmistaa puhetta, mutta eihän Miikka koskaan jää sanattomaksi.

Teksti ja kuvat Helena Arola

 

 

 

 

 

 

 

 

Huhtikuun kuukausikävelyn kohteena oli Sairaalanmäki. Ennakkosuunnitelmista poiketen kiipesimme mäelle portaita pitkin. Kiertelimme hiljaisella alueella hetken ja laskeuduimme alas Puistomaan puolelta. Kahvilla kävimme kahvila Zuffelassa, joka on vanhan torin reunalla.

Maaliskuun kuukausikävely suuntautui tällä kertaa Valkealan keskustaan. Lähdimme liikkeelle Valkealan kirpputorin edestä. Sää oli märkä, mutta silti meitä oli peräti 12 henkeä. Kävimme hautausmaalla ensin katsomassa Taisto Tammen hautaa ja sitten jatkoimme ihmettelemään uutta koulua. Takaisin kiersimme uimahallin takaa ja lammen ohitse. Kahvit ja herkulliset leivonnaiset nautimme kirpputorin kahvilassa.

Kuukausikävely oli ohjelmassamme tiistaina 21.2.2023 klo 10.30. Matkaan lähdettiin  Voikkaan työväentalon parkkipaikalta. Kaikkiaan meitä kävelijöitä oli 12 henkeä. Reittimme kulki Myllytietä pitkin paloasemalle, sieltä Lapinmäkeä ylös Tuuskarintielle ja Hirveläntietä takaisin keskustaan. Matkalla kerrottiin rakennuksiin ja niiden ihmisiin liittyviä muistoja ja tapahtumia. Ennen kahville menoa pysähdyimme Lankojen Lumon myymälässä (entisessä postitalossa) tutustumassa sen koko tuotevalikoimaan. Kahvit joimme päätteeksi kahvila Herkkukopassa tuoreiden ja maistuvien leivonnaisten kera.

Kahden vuoden tauon jälkeen pääsimme vihdoinkin viettämään yhdessä perinteistä Matkailu- ja retkeilyiltaa, johon saapuikin yllättävän paljon jäseniä. Iloinen puheensorina kertoi, että tapaamista oli jo kaivattu. Aluksi puheenjohtaja Simo toivotti kaikki tervetulleiksi ja selosti loppuvuoden ohjelmaa. Välillä Kuusankosken Eläkkeensaajien tanssiryhmä ilahdutti meitä esittämällä vauhdikkaita kansantansseja. Perinteistä haitarimusiikkiakin saatiin kuulla R. Joutjärven soittamana. R. Jokinen esitteli meille vuoden urheilutekstiili- ja -välinesuosikit, vastasi kysymyksiin ja antoi neuvoja. Pullakahvit  juotiin ja  rupateltiin. H. Vest esitteli ensi kesän Ahvenanmatkan ohjelman ja matkaan liittyviä nähtävyyksiä. Paula ja Päivi myivät arp0ja, ja itse arvonta päätti illan.

Maanantaina 28.11. kokoonnuimme viettämään iloista yhteistä pikkujoulua Kuusankosken seurakuntatalolla. Juhlaan tuli kaikkiaan noin 30 reipasta retkeilijää.  Tarjoilusta huolehtivat Helena K., Tuulikki S. ja Paula P. , musiikista Jaakko Joutjärvi, muista ohjelmanumeroista Arja Lindberg ja Elvi Nio. Tarjolla  oli entiseen tapaan heti sisään tultua kuumaa glögiä ja sitten eri ohjelmien välillä samettista riisipuuroa sekä päätteeksi torttukahvit.

Simo lausui vieraat tervetulleiksi.  Jaakko Joutjärvi soitti haitaria ja joululauluja laulettiin useampaan otteseen. Tänä vuonna oli enemmän tilaa seurustelulle ja joulumuisteloille, ja kertomisen arvoisia ja kiinnostavia muistoja löytyikin useilta osallistujilta. Arjan tuolileikki oli hauska ja liikunnallinen, ja sai meidät hyvälle tuulelle. Seuraavaksi Pikku-Annika laati totisena ääneen kirjettä joulupukille ja sai yleisön nauramaan toivomuksilleen ja niihin liittyville taustatiedoille. Joulupukki unohti meidät, mutta onneksi oli sentään lahjasäkin tuonut. Päivi jakoi lahjat Helena A.:n avustamana. Vain kiltit saivat lahjan, tuhmat saivat katsella vierestä.

Tänä vuonna arvat kävivät kaupaksi erittäin hyvin. Arvonnan suorittivat arvonnassa voittaneet Päivin ja Helenan johdolla.  Perinteiseen tapaan samat henkilöt saivat useampia voittoja, jotka he saivat itse valita runsaasta arpajaisvoittopöydästä.

Lämmintunnelmaisen tilaisuuden jälkeen kaikki lähtivät iloisina ja tyytyväiseiä kotiinsa tekemään jouluvalmisteluja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eilen 15.11. kävimme tutustumassa Aholan reittiin, joka olikin monelle vähemmän tuttu. Meitä oli peräti 10 kävelijää, vaikka sää oli harmaa. Maasto on vaihteleva,ja reitin varrella kasvaa käkkyräisiä puita ja keloja, runsaasti isoja katajia, mustikanvarpuja oli paljon, joten ehkä kesällä on ollut mustikoitakin. Maisemat joelle olivat hienot.

Simo oli tuonut lupauksensa  mukaan mukanaan puita grillitulta varten. Kun hän oli virittänyt tulet grilliin, lähdimme kävelemään lopun reitistä rauhallisesti astellen. Pian jo palasimme grillille makkaroitamme paistamaan ja itseämme savustamaan. Makkarat maistuivat, ja vaatteisiin jäi mukava nuotiosavun haju. Syötyämme laskeuduimme takaisin parkkipaikalle, jossa totesimme, että on niin mukava lenkkeillä tutun porukan kanssa. Kiitos seurasta osallistujille!

Tiistaina 20.9.2022 teimme opastetun kiertokävelyn Mankalan voimalaitokselle. Meitä oli kaikkiaan 10 henkeä maisemista, oppaan tarinoista ja viileästä säästä nauttimassa. Oppaana oli erinomainen Tuija Mitikka, joka kertoi aluksi Iitin ja Mankalan historiasta. Ensimmäiset asukkaat tulivat jo 7000 vuotta sitten. Varsinaisesti Iitti asutettiin 1500-luvulla Hämeestä käsin. Jo 1800-luvulla Mankalan tienoilla sijaitsevia viittä peräkkäistä koskea käytiin katsomassa Helsingistä ja jopa ulkomailta asti. Koskista yritettiin tehdä suurempi turistikohde järjestämällä koskenlaskua veneillä, mutta koskenlasku menetti suosionsa, koska kahtena peräkkäisenä kesänä veneen kaaduttua koskissa kuoli yhteensä viisi ihmistä.

Mankalan voimalaitoksen rakentaminen sotien jälkeen toi alueelle työpaikkoja sekä työvoimaa muualta maasta. Voimalaitos otettiin käyttöön v. 1950. Voimalaitoksen lähistöllä on myös filmattu useita kotimaisia elokuvia, joista yhdessä Tauno Palo oli hukkua. Nykyisin Mankalan voimalaitos on Sähköyhtiö Helenin omistuksessa ja todennäköisesti etäkäytössä.

Kausalan Matkakeitaan lähelle muualta siirretyssä vanhassa makasiinissa on kesäisin yleisölle avoinna rantakahvila, SUP-lautavuokraamo ja puoti.

Retken lopuksi juotiin kahvit Matkakeitaassa.