Syksyn teatteriesitykseksi valikoitui jo kevään kuukausikokouksessa äänestyksen jälkeen Miika Nousiaisen bestseller-romaaniin pohjautuva komedia Pintaremontti Suomen Kansallisteatterissa. Toinen vaihtoehto oli saman teatterin esittämä Dosentit. Edellisen kerran olimme teatterissa vuosi sitten, joten jonkinmoinen kulttuurinnälkä vaivasi. Ilmoittautuneiden määrä oli 31 ja ainoastaan yksi sairastapaus vähensi teatteriin lähtijöitä.

Koronarajoitukset aiheuttivat omat haasteensa prosessissa. Alun perin myynnissä oli vain osa paikoista, jotka sitten alkusyksyllä rajoitusten hellittäessä myytiin täydelle katsomolle. Teatteripäivän lähestyessä koronaohjeistukset elivät ja aiheuttivat useita sähköpostipäivityksiä teatteriin lähtijöille. Ihme, ettei kukaan mennyt niistä pahemmin sekaisin. Useimmat meistä käyttivät vaadittua koronapassia ensimmäistä kertaa. Koronatodistus vaadittiin niin teatteriin kuin ruokapaikkaammekin. Oli muuten ihan sujuvaa toimintaa teatterillakin niin, että pääsimme pakkassäästä nopeasti lämpimiin teatterin tiloihin. Maskin käyttö oli jo rutiinia.

Teatteripäivä Helsinkiin venyy aina pitkäksi, joten menomatkalla kävimme tankkaamassa pientä välipalaa Kuninkaantien ABC:llä. Esityksen jälkeen oli yhteistuumin valittu ruokapaikaksi vanhassa Porvoossa sijaitseva kodikas ja suosittu lounasravintola Hanna-Maria, jossa tarjoillaan hyvää kotiruokaa, mikä myös osallistujien mukaan piti paikkansa. Meille tarjoiltiin vaihtoehtoisesti paistettua lohta kermaviilikastikkeessa tai porsaan sisäfilettä pippurikastikkeessa. Ja jälkkäriksi luumurahkaa. Ravintola sijaitsee vanhassa puutalossa ja on nimetty 1800-luvulla eläneen porvoolaisen kauppias Oskar Simolinin tyttärien Hannan ja Marian mukaan. Ravintolasta saa myös ostaa mukaan siellä tehtyjä leivonnaisia. Ruokailun jälkeen osa ehti käydä pikaisesti viereisessä Brunbergin myymälässä ostoksilla. Porvoo oli jouluasussa ja upeaa katseltavaa iltahämärässä. Siellä olisi viihtynyt pidempäänkin.

Suomen Kansallisteatteri (alkuperäiseltä nimeltä Suomalainen teatteri) perustettiin 1872 ja on vanhin suomenkielinen ammattiteatteri. Kieliriitojen vuoksi teatterin toiminta alkoi ensin Porissa ja siirtyi seuraavana vuonna 1873 Tampereen kautta Helsinkiin. Helsingissä teatteri toimi aluksi Arkadia-teatterin tiloissa. Uusi teatterirakennus valmistui ja otettiin käyttöön 1902. Samalla nimi muuttui Suomen Kansallisteatteriksi. Rakennusta laajennettiin 1930-luvulla ja 1954 valmistui Pieni näyttämö. Kansallisteatterissa on neljä näyttämöä, joita Pienen näyttämön lisäksi Suuri näyttämö, Willen sauna ja Omapohja. Nykyinen teatterinjohtaja on Mika Myllyaho

Ja nyt itse teatteriesitykseen. Keskiössä on kolme kaverusta; Sami, Markus ja Pesonen. Markus on väsynyt yksinhuoltaja, Pesonen toimii vanhempiensa omaishoitajana ja Samin biologinen kello hälyttää. Samin sisko Henna kärsii lapsettomuudesta ja heidän äitinsä kyselee jatkuvasti ikäviä kysymyksiä perheenlisäyksestä. Pintaremontti-nimi juontuu samaa nimeä kantavasta hyvinvointiblogista, jota kirjoittaa absurdi bloggaajahahmo.

Niin kuin aina, mielipiteet teatteriesityksestä vaihtelivat. Makuasioistahan ei voi kiistellä. Kysellessäni palautetta jälkikäteen sähköpostin välityksellä sain vajaalta puolelta osallistujista kirjallisia kommentteja esityksestä ja päivästä yleensä.

Enin osa kommentoijista piti esityksestä. Kohtaukset olivat sopivan pitkiä. Esityksessä oli huumoria, se soljui eteenpäin sujuvasti. Huumorin takana oli kuitenkin nähtävissä syvällisempääkin ajateltavaa. Monia kipeitä asioita, kuten lapsettomuus, yksinäisyys, ympäristön vaatimukset, erilaiset parisuhteet näyttäytyivät huumorin takaa. Näyttelijäsuoritukset olivat ammattimaisia ja nautittavia. Lavastus ja puvustus korostivat romanttista tulkintaa myötäillen kirjan tarinaa, joka ainakin muutamille osallistujille oli tuttu. Kirjan

tunteminen saattoi myös helpottaa juonen ymmärtämistä. Tiesi, mitä odottaa. Henkilöhahmot olivat sympaattisia. Samin selkeä replikointi miellytti. Tähän ”synkeään” aikaan esitys toi mukavaa kepeyttä.

Esityksessä meno koettiin osittain myös levottomaksi ja herätti kysymyksen, mitä valkonenäisten hahmojen oli tarkoitus kuvata. Nykytyylin mukaiseksi kohellukseksi esitystä myös mainittiin.

Kokonaisuudessaan osallistujat tykkäsivät päivästä ja järjestelyistä. Seura oli viihdyttävää ja oli kiva päästä jonnekin. Kansallisteatterin rakennus oli jo näkemisen arvoinen paikka. Vahtimestari oli kuin osa näytelmää säntillisine ohjeineen ja opastuksineen, jopa hilpeyttäkin herättäen. Retkiä toivottiin järjestettävän tulevaisuudessakin, jopa tulevan keväänkin aikana.

Kiitos kaikille osallistumisesta ja panoksesta retken onnistumiseen. Ja kiitos kommenteista, joita olen hyödyntänyt tekstissä.

Teksti ja kuvat Pirjo Ojala

Keskiviikkona 24.11.2021 Kuusankosken Retkeilijät pääsivät välivuoden jälkeen viettämään jälleen yhteistä pikkujoulua
perinteisin menoin. Juhlaan oli saapunut noin 30 henkeä sekä nuoret esiintyjät.

Heti saavuttuaan vieraat saivat käteensä lämpimän glögimukin, jonka jälkeen alkoi ohjelma: tervetulotoivotus,
Jaakko Joutjärvi soitti hanuria ja joululauluja laulettiin yksin- ja yhteislauluna useampaan kertaan, nuorten
cheerleadereiden taitoa vaatinut upea esitys, tonttuleikki Arja Lindbergin johdolla, Tuulikkien ja Sirpan muodostaman
ohjelmaryhmän kilpailu, jossa arvuuteltiin, mitä Kouvolaan tai Suomeen liittyvää kuvissa näkyi.

Joulupukkikin piipahti Päivin kantamine lahjasäkkeineen kyselemässä, ovatko kaikki olleet kilttejä, ja melkein kaikki
olivat olleet. Kiltit saivat lahjan pukilta. Arvatkin olivat käyneet hyvin kaupaksi, ja Päivi huolehti arvonnasta, jossa
oli paljon voittoja. Eri ohjelmien välillä nautittiin herkullista riisipuuroa ja myöhemmin vielä joulutorttukahvit.

Lämmintunnelmaisen juhlahetken jälkeen kaikki lähtivät vatsa täynnä ja mieli tyytyväisenä kotiinsa odottamaan
sitä isoa joulua.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sää suosi marjaretkeä. Löytyi puolukkaa, mustikkaa, karpaloita ja sieniä.
Meitä oli 10 retkeläistä. Nokipannukahvit, makkarat ja muut herkut nautittiin kodalla.

Lue kuvaus ja katso kuvat osoitteessa:

Retki Turkuun ja Naantaliin

Maanantaina 14.6. kokoonnuimme pitkästä aikaa Sompaselle viettämään perinteisiä  kesäkauden avajaisia. Illan isäntänä toimi Tauno. Sää oli suosiollinen, joten peräti 30 osallistujaa oli paikalla. Ohjelmassa oli juhlapuhe, haitarimusiikkia ja laulua, luontopolku, Urheilu-Jokisen tuote-esittely, arpajaiset ja tietysti makkaran-  ja letunsyöntiä ja nokipannukahvit. Juha Pesonen piti perinteisen kesäkaudenavajaispuheen, jota kuunneltiin keskittyneesti. Haitarimusiikkia ja laulua esitti Jaakko Joutjärvi, joka myös toteutti ainakin yhden kappaletoiveen. Helena Katteluksen laatima luontopolku osoittautui tavanomaista vaikeammaksi, eikä kukaan saanut täysiä pisteitä, mutta lähelle kuitenkin. Riku Jokinen esitteli erilaisia liikuntaan sopivia jalkineita mukaan lukien myös ”paljasjalkatossut”, jotka  herättivät kiinnostusta. Niillä kävellään kuten paljain jaloin. Tuulikki ja Marjatta paistoivat tavan mukaan mitä herkullisimman letut, ja rapeata makkarat paistoi ja nokipannukahvit keitti tunnetulla taidollaan – kukas muukaan – kuin Matti. Tunnelma oli iloinen, koska kaikki olivat tyytyväisiä, kun pitkästä aikaa pääsi johonkin tapahtumaan ystäviä ja tuttuja tapaamaan. Tapahtuma loppui perinteiseen piiriin ja yhdessä laulettuun loppulauluun.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Perinteinen pilkki- ja ulkoilupäivä järjestettiin Voikkaalla, Sompasen jäällä 14.3. Sää oli kostea ja harmaa, lämpötila noin +2° C.
Sääennusteen lupaamaa vesi-/räntäsadetta pelättiin, mutta onneksi se pysyi poissa kisan ajan. Innokkaat osallistujat hajaantuivat
nopeasti jäälle kuka minnekin. Kalasaaliit eivät päätä huimanneet, enimmäkseen pieniä särkiä. Kun oli ongittu tarpeeksi, nautittiin
Taunon ja Matin valmistamat nokipannukahvit ja grillimakkarat ja turistiin toistemme kanssa turvaetäisyydeltä. Päätteeksi Simo
jakoi palkinnot kolmelle parhaalle. Oli mukava taas tavata pitkästä aikaa.

Kilpailusarjoja oli vain yksi kaikille yhteinen. Pilkkikisan tulokset:

1. V. Sorsa 135 g
2. H. Kattelus 95 g
3. P. Paukkunen 55 g
4. V. Sorsa 40 g
5. J-P. Sorsa 40 g

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuusankoskitalolta lähdettiin aamulla kimppakyydein Heisanharjua kohti. Lähtijöitä oli kaikkiaan 16 henkeä ja sää oli aurinkoinen. Ensimmäinen kävelyosuus oli Heisanharjun parkkipaikalta kodalle. Perillä kokit jäivät valmistelemaan makkaranpaistoa, ja muut tekivät kävelyretken viereisen niemen päähän. Makkaransyönnin jälkeen käveltiin pidempää polkua takaisin autoille ja kerättiin matkan varrelta puolukoita. Nautittiin käskystä ja laulettiin Retkeilijöiden vanhan tavan mukaa loppulaulu.

Tekssti: Hannu Vest/Helena Arola
Kuvat: Hannu Vest

 

 

Harvoin – jos koskaan aiemmin – ovat Kuusankosken Retkeilijät viettäneet ulkoilu- ja pilkkipäivää näin keväisissä tunnelmissa kuin tänään 15.3. Aurinko paistoi, tuuli oli vielä viileä. Noin 20 hengen suuruinen osanottajajoukkomme oli kuitenkin reippaana ja lämpimästi pukeutuneena täysillä mukana tapahtumassa. Kukaan ei tosin uskaltautunut peilikirkkaalle jäälle pilkkimään, vaan tyydyimme siihen tapahtuman ulkoilupuoleen. Kasvakoot saaliskalat vielä vuoden. Järvellä kuitenkin näkyi muutama (uhka)rohkea ulkoilija/luistelija. Meistä oli kuitenkin mukavampaa siinä nuotion lämmössä odotella nokipannukahvien ja grillimakkaroiden valmistumista ja turista seuratovereiden kanssa. Taunon ja Matin tarjoamat kuumat ja aromikkaat kahvit sekä rapeakuoriset grillimakkarat olivatkin odottamisen arvoisia, mistä kiitos heille.

Kuusankosken Retkeilijöiden 41. toimintavuosi alkoi 30.1.2020 järjestetyllä matkailu- ja retkeilyillalla. Mauri Suoranta soitti alkuvalssin, jonka jälkeen puheenjohtaja Simo Korpelainen piti tervetulopuheen. Tilaisuuteen oli saapunut kaksi eritrealaista nuorta miestä tutustumaan suomalaiseen harrastusyhdistystoimintaan, ja Hannu Vest esitteli heidät. Tauno Hellstén ja Simo Korpelainen sekä Kuuret 55+:n puheenjohtaja Miikka Rikala esittelivät viime vuonna toteutettuja tapahtumia ja retkiä Hannun kokoaman kuvaesityksen ”säestämänä”.

Urheilu Jokinen (ent. Voikkaan Urheilukauppa) tuote-esittelyineen oli nyt mukana 35. kerran. Riku Jokinen kertoi suksista ja niiden valinnasta, varoitti poistuvista sidemalleista ja voiteista sekä esitteli urheiluvaaterintaman uutuuksia.

Välillä juotiin Helena Katteluksen ja Tuulikki Sivénin emännöimät makoisat pullakahvit. Kahvitauon jälkeen Tauno muisteli tehtyjä ulkomaanmatkoja, joista etenkin Sotshin-matka oli jäänyt hänen mieleensä: Matkalla he olivat kieltä taitamattomina saaneet jonkin toisen ryhmän paikat konserttiin. Sitten lähdimme virtuaalimatkalle: Hannu vei meidät YouTuben avulla eri puolille maailmaa.

Illan päätteeksi Päivi Siltanen Helena Arolan avustamana arpoi palkinnot arpojen ostajille, minkä jälkeen lähdettiinkin kotimatkalle iloisin mielin ja tulevia tapahtumia odottaen.