Perjantaina iloinen joukkomme lähti varhain aamulla kohti Helsinkiä ja satamaa hovikuljettajamme Tomin ajamina. Perillä Tallinnassa teimme lyhyen ostostauon Sikupillin Prismassa ja suuntasimme kohti Tarttoa. Pysähdyimme kuitenkin matkan puolivälissä lounaalle vanhaan kartanoon, jonka lounas olikin maistuva. Raparperinektari, jota nautimme ruokajuomana veden ohella, jäi erityisesti mieleeni. Nopean ruokailun jälkeen jatkoimme taas kohti Tarttoa.
Tartossa ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Viron kansallismuseo (Eesti rahva museeum), joka on toiminut nykyisessä, arkkitehtuuriltaan ainutlaatuisessa rakennuksessa vuodesta 2016. Museo ei ole aivan perinteinen museo, vaan ensimmäinen pysyvä näyttely eteni aikakausittain nykyajasta, neuvostoajan kautta aina rauta- ja kivikauteen asti. Toinen museon pysyvä näyttely esittelee suomalais-ugrilaisten kansojen, esimerkiksi vepsäläisten, liiviläisten ja marien kieliä ja kulttuureja. Kahden tunnin opastetun kierroksen aikana saimme yleiskatsauksen museon näyttelyistä.
Matkalla majoittumaan Waide-motelliin katselimme hieman Tarton kaupunkinäkymiä, ja oppaanamme toimi Anne-Reet, joka on tuttu aiemmin Leigossa käyneille.
Lauantaina lähdimme heti yhdeksältä Tarttoon, jossa tutustuimme luonnontieteelliseen puutarhaan. Aloitimme huumaavan tuoksuisesta ruusutarhasta, jonka lukuisat ruusulajit kukkivat parhaillaan. Löysipä joku sieltä nimikkoruusunsakin. Puutarhan kasvit oli sijoiteltu penkkeihinsä kasvuympäristönsä mukaan (esim. suokasvit, aavikkokasvit jne.). Saimme tutustua siellä moniin uusiin ja ennen näkemättömiin kasveihin ja ihailla runsasta kukintaa.
Seuraavaksi menimme viini- ja ruokamessuille, ja halukkaat saattoivat sitä ennen käydä Anne-Reetin johtamina pienellä kaupunkikierroksella kävellen. Ruokamessujen kojuissa oli maisteltavina ja mukaan ostettavina monenlaisia paikallistuotteita ja –herkkuja. Herkuttelu jäi kuitenkin vähemmälle, koska piti jättää tilaa seuraavana ohjelmassa olevalle lounaalle.
Lounaan jälkeen kiirehdimmekin kaupan kautta valmistautumaan konsertti-iltaan, joita on järjestetty jo 21 vuotta Leigon järvillä. Ensimmäinen konsertti alkoi klo 18, seuraava klo 20 ja viimeinen klo 22. Musiikki vaihteli jazzista ja elokuvasävelmistä ooppera-aarioihin ja sinfoniaan. Välillä oli kaksi taukoa, joilla voi nauttia omia eväitä tai käydä ostamasta alueen ruoka- ja juomakojuista vatsantäytettä. Illan pimettyä saimme ihailla upeaa tuli- ja valoesitystä järvellä ja viereisellä rinteellä. Oli kertakaikkisen upeaa istua lämpimässä ja pimeässä kesäyössä katselemassa tulien muodostamia kuvioita, pylväitä ja järvellä tuikkivia valoja.
Sunnuntaina vierailimme Anne-Reetin kotipuutarhassa ja kotona. Täytyy ihmetellä, kuinka yksi ihminen saa aikaan sellaisen puutarhan kukkineen, puineen ja marjapensaineen sekä vielä kasvimaankin. Viimeiseksi Anne-Reet vei meidän Vapramäen luontotalolle, jossa hän kertoi sen toiminnasta ja esitteli taloa. Kun olimme hyvästelleet Anne-Reetin, suuntasimme Tallinnaan ja kotia kohti. Tallinnassa meillä oli odotettu ostostauko, ja niin saimme hankittua kotiväelle tuliaisia.
Kotimatka sujuikin sitten mukavasti ja ongelmitta. Hieman oli haikea mieli, kun hyvästelimme kuljettajamme, joka on lähdössä toisen alan koulutukseen. Tomi lupasi kuitenkin olla kokonaan jättämättä meitä ja osallistua Retkeilijöiden toimintaan mahdollisuuksiensa mukaan.
Näin ensikertalaiselle matka oli elämys, josta kiitos kuuluu Taunolle, joka järjesti meille näin onnistuneen matkan sekä myös kaikille mukaville matkatovereille, joiden kanssa oli hauska matkustaa.
Helena A.
Vastaa